LUGELA perinteisen, virallisen ja näyttöön perustuvan lääketieteen järjestelmässä
Historiallinen käsitteiden sekaannus
Arkipuheessa muinaisia lääketieteen järjestelmiä kutsutaan usein epätavallisiksi, kun taas suhteellisen nuorta biolääketieteellistä mallia kutsutaan perinteiseksi. Historiallisesta ja terminologisesta näkökulmasta tämä on merkityksellinen inversio. Perinteinen lääketiede tarkoittaa kansojen muodostamaa tietoa, taitoja ja käytäntöjä vuosisatojen ja -tuhansien aikana, kauan ennen nykyaikaista biolääketiedettä.
Terminologian korjaaminen ei kuitenkaan vaadi perinteen ja tieteen asettamista vastakkain. Menetelmän ikä ei yksin todista sen terapeuttista tehokkuutta, mutta perinteinen alkuperä ei myöskään ole hylkäämisen peruste. Tiede tutkii kertynyttä kokemusta, määrittelee aineksen koostumuksen, biologisen vaikutusmekanismin, kliiniset vaikutukset, indikaatiot, käyttötavat ja turvallisuusolosuhteet.
Tieteellisesti oikea käsitteiden merkitys
| Käsite | Tieteellisesti oikea merkitys | Historiallinen aikamerkki |
|---|---|---|
| Perinteinen lääketiede | Kansojen historiallisesti muodostunut tieto ja käytännöt, jotka ovat syntyneet ennen nykyaikaista biolääketiedettä. | Vuosisatoja ja vuosituhansia |
| Nykyaikainen biolääketiede | Tieteellinen ja kliininen järjestelmä, joka perustuu biologiaan, fysiologiaan, patologiaan, diagnostiikkaan ja säädeltyyn käytäntöön. | Vahvistui erityisesti 1800- ja 1900-luvuilla |
| Näyttöön perustuva lääketiede | Kliinisten päätösten tekemisen menetelmä, jossa kriittisesti arvioidaan tutkimuksia, kliinistä kokemusta ja potilaan erityispiirteitä. | Termi: 1991; levinneisyys: vuodesta 1992 lähtien |
| Täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede | Käytännöt, joita sovelletaan yhdessä perusterapian kanssa tai sen sijaan. Status määräytyy käyttötavan mukaan. | Ei yhtä yhtenäistä syntymäpäivää |
Perinteinen ja näyttöön perustuva lääketiede eivät ole vastakohtia. Ensimmäinen määrittelee tiedon historiallista alkuperää, toinen tavan sen tieteelliselle tarkastelulle ja kliiniselle arvioinnille. Sama hoitava tekijä voi olla perinteistä alkuperää ja samalla tieteellisesti todistettu.
Vuosi 1910 ja oikein tehty historiallinen johtopäätös
Vuosi 1910 liittyy Abraham Flexnerin raportin julkaisuun lääketieteen opetuksesta Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tämä dokumentti vaikutti merkittävästi lääkärien koulutuksen standardointiin ja biolääketieteen mallin institutionaaliseen vahvistamiseen Pohjois-Amerikassa. Se ei ole biolääketieteen tai perinteisen lääketieteen syntymävuosi. Tieteellinen lääketiede kehittyi kauan ennen raporttia, ja perinteiset hoitojärjestelmät ovat olleet olemassa vuosisatojen ajan.
LUGELA: kansan kokemuksesta tieteelliseen tietoon
Historialliset lähteet osoittavat, että LUGELAa on käytetty paikallisten ihmisten parantavissa tarkoituksissa sukupolvien ajan. Tieto sen ominaisuuksista syntyi empiirisesti, säilyi kansan muistissa ja siirtyi sukupolvelta toiselle kauan ennen laboratoriotutkimuksia ja kliinisiä analyysejä. Siksi LUGELA kuuluu perinteiseen lääketieteeseen kansainvälisesti tarkassa merkityksessä.
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla LUGELA oli järjestelmällisen kemiallisen, hydrogeologisen, fysiologisen, farmakologisen ja kliinisen tutkimuksen kohteena. Tutkittiin luonnonkompleksin koostumusta, sen stabiilisuutta, imeytymisen erityispiirteitä, vaikutuksia fysiologisiin prosesseihin sekä paikallista, suun kautta ja parenteraalisesti tapahtuvaa käyttöä. Tulokset julkaistiin monografioissa, artikkeleissa, väitöskirjoissa ja alan tieteellisissä julkaisuissa.
Tämä merkitsi periaatteellista siirtymää: empiirinen tieto ei hylätty, vaan se muutettiin tieteellisen tutkimuksen alalle. LUGELA tuli lääketieteelliseen käytäntöön ei vain luonnollisena lähteenä, vaan itsenäisenä farmakologisen ja kliinisen analyysin kohteena.
Valtio- ja ammatillinen tunnustus
Professori D. V. Džavahišvilin monografiasta käy ilmi, että vuonna 1945 Neuvostoliiton terveysministeriön tiedeakatemia tunnusti LUGELA-hoitoveden ainutlaatuiseksi. Kirjoittaja luonnehti sitä aidoksi luonnolliseksi lääkkeeksi ja korosti, että LUGELAn luonnollinen koostumus on monimutkainen ja erittäin onnistunut kemiallinen kompleksi, sopiva hoitoon luonnollisessa muodossaan.
Historiallis-bibliografisissa materiaaleissa on myös dokumentoitu LUGELAn sisällyttäminen Neuvostoliiton valtiolliseen farmakopeaan vuonna 1946 ainutlaatuisena luonnollisena lääkkeenä. Seuraavina vuosina sen ammatillista asemaa vahvistivat tieteelliset julkaisut, kliininen käyttö ja apteekkimyyntiä koskeva sääntely. Nämä faktat osoittavat, että LUGELA on ylittänyt pelkän kansan käytön rajat ja saanut tunnustuksen Neuvostoliiton virallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.
Tarkkuus institutionaalisessa muotoilussa
LUGELAn tieteellisellä ja valtiollisella tunnustuksella on dokumentoitu perusta. Professori D. V. Džavahišvilin monografiassa todetaan, että vuonna 1945 Neuvostoliiton terveysministeriön tiedeakatemia tunnusti LUGELA-veden ainutlaatuiseksi ja vuonna 1946 LUGELA lisättiin Neuvostoliiton valtiolliseen farmakopeaan ainutlaatuisena luonnollisena lääkkeenä.
Näin ollen farmakopiaalainen status ei ole oletus, vaan historiallisesti dokumentoitu fakta, joka vahvistaa sen virallisen tunnustuksen ja sisällyttämisen Neuvostoliiton ammatilliseen lääketieteen järjestelmään.
Virallinen status liittyy aina tiettyyn oikeudelliseen toimivaltaan ja historialliseen aikaan. On siksi korrektia todeta, että LUGELAlla on dokumentoitu valtiollinen tunnustus ja säädelty lääketieteellinen käyttö Neuvostoliitossa. Tuotteen nykyinen oikeudellinen asema kussakin maassa määräytyy voimassa olevien rekisteröintiasiakirjojen perusteella. Tämä juridinen tarkennus ei kumoa historiallista tunnustuksen faktaa.
LUGELA ja keinotekoinen kalsiumkloridiliuos
Korkea kalsiumkloridin pitoisuus selittää LUGELAn kemiallisen ulkoisen samankaltaisuuden sen lääketieteessä käytettyihin väkeviin liuoksiin. Tieteelliset lähteet korostavat kuitenkin selvästi, että pääkomponentin samankaltaisuus ei tarkoita farmakodynaamisen vaikutuksen ja terapeuttisten ominaisuuksien identtisyyttä. LUGELA on luonnostaan muodostunut monikomponenttinen kompleksi, jonka vaikutus ei rajoitu yhden kemiallisen yhdisteen ominaisuuksien summaan.
D. V. Džavahišvilin monografissa esitetään kokeellisia ja kliinisiä tietoja, joiden mukaan LUGELA ylitti useissa tutkitussa vaikutuksessa keinotekoisen kalsiumkloridiliuoksen. Erityisesti kuvataan voimakkaampi ja pidempikestoinen kalsiumin pitoisuuden nousu veriseerumissa, parempi imeytyvyys, diureettinen vaikutus, jota verrattavassa liuoksessa ei esiintynyt, sekä edut verenvuotoa estävän vaikutuksen tutkimuksessa ja monissa kliinisissä havainnoissa. Näiden tietojen perusteella tekijät suosittelivat LUGELAn käyttöä vastaavissa indikaatioissa.
Oma vertailututkimus löytyy I. G. Andguladzen väitöskirjasta vuodelta 1961. Kliinisissä ryhmissä LUGELAn vaikutuksia verrattiin 10-prosenttiseen kalsiumkloridiliuokseen. Tripaanisinisen ihotestin mukaan LUGELAn aktiivisen mesenkyymin adsorptio- ja fagosytoosikyvyn vahvistuminen oli jonkin verran voimakkaampaa: keskiarvokerroin 21. päivänä oli 1,5–1,8-kertainen, kun taas kalsiumkloridiliuosryhmissä 1,3–1,4-kertainen.
Tieteellinen merkitys vertailusta
LUGELA ei ole keinotekoisen kalsiumkloridin luonnollinen kopio. Vertailututkimukset osoittavat, että sen biologinen vaikutus määräytyy kokonaisvaltaisella luonnonkompleksilla, ja monissa tutkitussa mittarissa sen vaikutus oli voimakkaampi kuin vastaavan kalsiumkloridiliuoksen.
LUGELA virallisessa, täydentävässä ja näyttöön perustuvassa lääketieteessä
Viralliset, täydentävät ja vaihtoehtoiset lääketieteet kuvaavat aineen institutionaalista statusta ja käyttötapaa, eivät sen alkuperää. Neuvostoliitossa LUGELA oli virallisen tieteellisen tutkimuksen ja lääketieteellisen käytön kohde. Nykykäytännössä sen käyttö osana perusterapiaa luokitellaan täydentäväksi tai integroiduksi lähestymistavaksi. Vaihtoehtoiseksi se muuttuu vasta, kun sitä tarjotaan korvaamaan tarvittava yleisesti hyväksytty hoito. Siksi LUGELAn yksinomaan vaihtoehtoisena lääketieteenä määrittely on historiallisesti ja tieteellisesti virheellistä.
Näyttöön perustuva lääketiede ei myöskään ole erillinen hoitomuoto, vaan lääketieteellisten väitteiden arviointimenetelmä. LUGELAn osalta arvioinnin kohteena eivät ole sen luonnollisen alkuperän hyväksyttävyys, vaan kemiallisten, kokeellisten, farmakologisten ja kliinisten tutkimusten tulokset. Näyttöön perustuvan lääketieteen termi vuodelta 1991 ei tyhjennä aiempien tutkimusten tieteellistä arvoa. Arvo määräytyy metodologian, kuvauksen täydellisyyden, ryhmien vertailtavuuden, objektiivisuuden ja havaintojen toistettavuuden perusteella.
Tietopankki LUGELAstä sisältää tiedot koostumuksesta, farmakodynaamisista ominaisuuksista, käytön tavoista, indikaatioista, annostuksista ja havaituista terapeuttisista vaikutuksista. Näin ollen LUGELA ei ainoastaan omaa perinteistä historiaa, vaan myös muodostunutta tieteellistä biografiaa, johon sisältyy laboratoriotutkimus, kokeellinen farmakologia, kliiniset havainnot ja valtiollinen tunnustus.
Akateminen johtopäätös
LUGELA on ainutlaatuinen luonnollinen hoitava aine, jolla on perinteinen alkuperä, ja jonka ominaisuudet on johdonmukaisesti siirretty kansankokemuksesta järjestelmälliseen tieteelliseen tietoon. Sen koostumusta ja biologista vaikutusta on tutkittu kemiallein, kokeellisin, farmakologisin ja kliinisin menetelmin. Tutkimustulokset on julkaistu monografioissa, tieteellisissä artikkeleissa ja väitöskirjoissa, ja historiallinen valtiollinen tunnustus on varmistanut LUGELAn aseman ammatillisessa lääketieteellisessä käytännössä.
Vertailututkimukset keinotekoisesti valmistettuihin kalsiumkloridiliuoksiin ovat periaatteellisesti merkittäviä. Ne osoittavat, että LUGELAa ei voi supistaa yhden vaikuttavan aineen liuokseksi. Sen luonnollinen monikomponenttinen kompleksi omaa itsenäisiä farmakodynaamisia ominaisuuksia, paremman imeytymisen ja monissa tutkitussa mittarissa vahvemman terapeuttisen vaikutuksen.
Siten LUGELAn rajoittaminen kansan lääkkeeksi, mineraalijuomaksi tai vaihtoehtoiseksi käytännöksi olisi tieteellisesti epätarkkaa. Sen alkuperä kuuluu perinteiseen lääketieteeseen; tutkimuksen ja tunnustuksen historia viralliseen tieteelliseen lääketieteelliseen käytäntöön; nykykäytön tapa täydentävään ja integroitua terapiaan; ja kerätyn tiedon luonne sijoittuu näyttöön perustuvan arvioinnin piiriin.
Perinne löysi LUGELAn. Tiede määritteli sen koostumuksen, tutki biologisen vaikutuksen ja vahvisti terapeuttiset ominaisuudet. Virallinen lääketiede tunnusti sen ainutlaatuiseksi luonnolliseksi lääkkeeksi ja otti käyttöön ammatillisessa käytännössä.
LUGELAn voima on luonnollisen alkuperän, vuosisataisen kokemuksen, tieteellisesti todistetun vaikutuksen ja dokumentoidun lääketieteellisen tunnustuksen yhdistelmässä.
Keskeiset lähteet ja suunnannäyttäjät
- Maailman terveysjärjestö. Materiaaleja perinteisestä, täydentävästä ja integroidusta lääketieteestä.
- Guyatt G., Cairns J., Churchill D. ym. Evidence-Based Medicine: A New Approach to Teaching the Practice of Medicine. JAMA. 1992;268(17):2420–2425.
- Flexner A. Medical Education in the United States and Canada. Carnegie Foundation for the Advancement of Teaching. 1910.
- Džavahišvili D. V. LUGELA-mineraalivesi: ominaisuudet ja terapeuttiset vaikutukset. Tbilisi: Gruzmedgiz, 1953.
- Andguladze I. G. LUGELA-mineraaliveden vaikutus aktiivisen mesenkyymin toiminnalliseen tilaan tuberkuloosissa: väitöskirja lääketieteen kandidaatintutkinnosta. Tbilisi, 1961.
- Tieteelliset työt M. Lezhava, G. Gvishiani, E. Kvitsaridze ja muiden tutkijoiden, koottuna D. V. Džavahišvilin monografioihin.
- Neuvostoliiton terveysministeriön asetus 19.5.1967 nro 409 "Lääkinnällisten mineraalivesien apteekkien myynnistä".