LUGELA:n ainutlaatuinen luonnonilmiö ja sen tieteellisesti todistetut erot kalsiumkloridiliuoksesta

Miksi tämä kysymys on periaatteellisesti tärkeä

LUGELA on korkearavinteinen kalsiumkloridipohjainen parantava vesi. Kalsiumkloridi hallitsee sen koostumusta, joten kemiallinen ulkoinen samankaltaisuus apteekin liuoksen kanssa on todellista. Mutta yhden pääaineen kemiallinen samankaltaisuus ei vielä todista samanlaista farmakodynaamista vaikutusta, imeytymistä eikä hoitavia ominaisuuksia.

Tämä kysymys asetettiin tutkimuksen kohteeksi jo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. D. V. DZHAVAKHISHVILI muotoili sen selkeästi: suuri kalsiumkloridimäärä ei anna syytä pitää luonnonvettä ja keinotekoista liuosta identtisinä. Myöhemmät kokeelliset ja kliiniset tutkimukset vahvistivat tämän lähestymistavan perusteellisuuden.

Siksi tieteellinen oikea kysymys ei ole, kuinka paljon kalsiumkloridia on LUGELA:ssa. Tarvitaan selvitys, miten koko luonnonkompleksi vaikuttaa, miten sen komponentit vuorovaikuttavat ja poikkeaako kehon lopullinen reaktio keinotekoisesta liuoksesta.

LUGELA:n luonnollinen mineraalimatriisi

Vuoden 1953 monografiassa D. V. DZHAVAKHISHVILI kuvaili LUGELA:a korkearavinteiseksi kalsiumkloridivedeksi. Hänen esittämien historiallisten tietojen mukaan kuiva ainesosuus ylitti 53 grammaa litrassa, ja noin 88 prosenttia mineraalisesta sisällöstä oli kalsiumkloridia; bromin pitoisuus oli noin 180 milligrammaa litrassa. Koostumukseen kuuluivat myös natrium, kalium, magnesi ja jodi sekä muita aineita.

Näin ollen LUGELA ei ole pelkästään yhden aineen liuos vaan monikomponenttinen ioni-järjestelmä. Dzhavakhishvili määritteli sen monimutkaiseksi ja erityisen onnistuneeksi kemialliseksi kompleksiksi. V. Khukhia korosti myös, että veden sisältämiä alkuaineita tulisi tarkastella yhdessä, koska lopullinen vaikutus syntyy niiden yhdistelmästä.

Tällä on periaatteellinen merkitys. Keinotekoisessa liuoksessa vaikuttavan aineen pitoisuus säädetään teknisesti, ja koostumus rajoittuu valittuun reseptiin. LUGELA:n mineraalijärjestelmä on muodostunut luonnonympäristössä, ja siihen kuuluu pääkomponentti, mukana olevat ionit ja mikroelementit niiden luonnollisessa suhteessa. Jopa pienet määrät yksittäisiä aineita voivat muuttaa liukoisuutta, imeytymistä ja fysiologista reaktiota pääkomponenttiin.

Kalsiumin imeytymisen vertailututkimukset

Yksi merkittävimmistä eroista todettiin G. Gvishianin ja E. Kvitsaridzen kokeissa. Tutkimuksessa 22 koiralla LUGELA:n nauttimisen jälkeen veren seerumin kalsiumpitoisuus nousi voimakkaammin ja pysyi koholla pidempään kuin vastaavan 9,5-prosenttisen kalsiumkloridiliuoksen annon jälkeen.

Tutkijat yhdistivät eron mineraaliveden pienten ainesosien vaikutukseen. Erityistä merkitystä he antoivat vedessä olevalle natriumkloridille, jonka kokeiden mukaan katsottiin edesauttavan kalsiumkloridin imeytymistä. Tämän perusteella kirjoittajat pitivät luonnonveden nauttimista järkevämpänä kuin keinotekoisen apteekki-, liuoksen käyttöä.

Tämä tulos osoittaa, miksi pelkkä prosentuaalinen kalsiumsuolapitoisuuden vertailu on riittämätöntä. Kehon kannalta merkitystä ei ole pelkästään aineen määrällä alkuperäisessä liuoksessa, vaan myös sen saannilla ruoansulatuskanavan kautta, vuorovaikutuksella muiden ionien kanssa sekä veren kalsiumpitoisuuden pysyvyyden kestolla.

Erot virtsaneritykseen vaikuttamisessa

G. Chikakadzen, G. Gvishianin ja E. Kvitsaridzen tutkimukset osoittivat, että LUGELA:lla on diureettinen vaikutus. Suun kautta otettuna mineraalivesi lisäsi virtsaneritystä, kun taas samassa annostuksessa annettu 9,5-prosenttinen kalsiumkloridiliuos ei aiheuttanut samaa vaikutusta tai vaikutus oli heikompi.

Myöhemmässä tieteellisessä katsauksessa I. Andguladzessa todettiin, että suonensisäisesti annettuna LUGELA:n ja kalsiumkloridiliuoksen diureettinen vaikutus oli samanlainen, mutta suun kautta nautittuna virtsanerityksen lisääntyminen oli voimakkaampaa LUGELA:n takia. Tämä täsmennys on erityisen tärkeä: ero ilmeni ruoansulatuskanavan läpi kuljettuna, ja sen katsotaan liittyvän luonnonkompleksin imeytymisominaisuuksiin.

Toisin sanoen sama pääkomponentti ei tuottanut samaa lopputulosta eri mineraalimatriiseissa. Antotapa vaikutti myös eroavaisuuksien ilmiasuun.

Kokeilu magnesiumin nukutuksessa

Toinen vertailu suoritettiin magnesiumnukutuksen mallilla. Eläinkokeissa LUGELA:n anto esti nukutuksen kehittymistä tai lähes täysin poisti sen, kun taas sama määrä keinotekoista kalsiumkloridiliuosta vaikutti vain yksittäisiin tilan vaiheisiin.

Lisäkokeet auttoivat selvittämään mineraalikombinaation roolia. Vesi, josta poistettiin natriumkloridi, ei tuottanut LUGELA:n vaikutusta. Kalsiumkloridin ja natriumkloridin yhdistelmä lähensi kokeellista vaikutusta luonnonveden vaikutukseen merkittävästi.

Yksittäisten vaikutusten samankaltaisuus ei tarkoita identtisyyttä

Tutkijat havaitsivat myös samankaltaisia vaikutuksia. G. Gvishianin ja V. Khukhian kokeissa LUGELA vaikutti verisuonten sävyyn, verenpaineeseen ja sydämen toimintaan suunnassa, joka on ominaista kalsiumkloridille. Tämä on luonnollista, koska kalsiumkloridi on veden pääkomponentti.

Kuitenkin perustason vaikutussuunnan samankaltaisuus ei poista eroja tehoissa, kestossa ja yhdistetyissä vaikutuksissa. I. Andguladze korosti, että LUGELA:n ionit voivat heikentää, vahvistaa tai muuttaa laadullisesti pääkomponentin vaikutusta. Siksi LUGELA voi muistuttaa kalsiumkloridiliuosta yksittäisissä reaktioissa, mutta se ei ole sen täydellinen farmakologinen vastine.

Kokeelliset ja kliiniset havainnot

Erot ilmenevät myös laboratoriomittauksia laajemmin. M. Lezhavan tutkimuksissa kuvataan LUGELA:n vaikutuksia veren hyytymiseen ja viskositeettiin, parenkymaalisiin verenvuotoihin, keinotekoisiin tulehduksiin, polyartriitteihin ja myokardiitteihin. Useissa kokeissa ja havainnoissa luonnonveden vaikutus arvioitiin voimakkaammaksi kuin kalsiumkloridiliuoksen.

Myös historiallisissa kliinisissä aineistoissa on havaintoja tulehduksellisista sairauksista, pleuriiteistä, polyserooseista, munuaissairauksista hematurian kanssa ja muista tiloista. Joissain tutkimuksissa LUGELA saavutti tuloksia, joita keinotekoinen liuos ei pystynyt tuottamaan samanlaisissa olosuhteissa. Nämä aineistot kuuluvat oman aikakautensa tieteelliseen käytäntöön ja ne on arvioitava aikakauden suunnittelun ja menetelmien valossa, mutta ne vahvistavat johdonmukaisesti pääjohtopäätöksen: luonnonvedellä oli oma biologinen aktiivisuutensa.

Mitä termillä analogi tarkoitettiin historiallissa tutkimuksissa

Joissakin historiallisissa dokumenteissa LUGELA:a kutsuttiin kalsiumkloridin 10-prosenttisen liuoksen analogiksi. Tämä termi käytettiin ennen kaikkea käytännön merkityksessä: vettä ehdotettiin käytettäväksi niissä tapauksissa, joissa lääketieteellisessä käytännössä annettiin kalsiumkloridia.

Tällainen määritelmä ei tarkoittanut täydellistä kemiallista ja farmakologista identtisyyttä. Samoissa tieteellisissä materiaaleissa todettiin selvästi, että koostumuksen samankaltaisuus ei todista identtistä vaikutusta, ja vertailukokeiden tulokset osoittivat eroja imeytymisessä, diureesissä ja muissa reaktioissa. Siksi on tarkempaa puhua osittaisesta toiminnallisesta vertailukelpoisuudesta todistetun luonnollisen kompleksin itsenäisyyden pohjalta.

Tieteelliset perusteet LUGELA:n ainutlaatuisen luonnonilmiön tunnustamiseen

Tieteelliset aineistot mahdollistavat useiden toisiinsa liittyvien perusteiden erottelun:

• LUGELA sisältää useita komponentteja, ei vain yhtä, kattaen kationit, anionit ja mikroelementit.
• Mukana olevat komponentit vaikuttavat pääkalsiumyhdisteen imeytymiseen.
• Kalsiumin nousu seerumissa LUGELA:n jälkeen oli voimakkaampaa ja kesti pidempään.
• Suun kautta otettaessa diureesi erosi keinotekoisesta liuoksesta.
• Kokeelliset mallit osoittivat muiden komponenttien osallistuvan kokonaisvaltaiseen farmakologiseen reaktioon.
• Luonnonveden yksittäisiä vaikutuksia ei pystytty jäljittelemään samassa annoksessa yhdellä kalsiumkloridiliuoksella.

Nämä tulokset muodostavat johdonmukaisen tieteellisen kuvan. Kalsiumkloridi määrittää merkittävän osan LUGELA:n vaikutuksesta, mutta ei kattavasti sen ominaisuuksia. Lopullinen biologinen aktiivisuus kuuluu koko luonnon mineraalikompleksille. LUGELA:n ainutlaatuisuus määräytyy erillisen aineen läsnäolon sijaan luonnolliseksi muodostuneena komponenttijärjestelmänä ja niiden yhteisvaikutuksena.

Tieteellisten johtopäätösten käytännön merkitys

LUGELA:ta ei voi arvioida tavallisena kalsiumlisänä tai kotitalouden apteekkituotteen korvaajana. Se on korkearavinteinen parantava vesi, jota käytetään annostellen ja jaksoittain. Korkea mineralisaatio vaatii määritellyn annosteluohjelman noudattamista, eikä annoksen lisääminen tarkoita vaikutuksen voimistumista.

Historialliset työt sisältävät erilaisia käyttömenetelmiä ja annoksia, mukaan lukien 1900-luvun puolivälin kliinisen käytännön menetelmät. Nämä tiedot omaavat tieteellishistoriallista arvoa. Nykytyön kannalta ratkaisevia ovat voimassa oleva LUGELA-ohje, hyväksytty annostus ja ajantasaiset suositukset hoitojaksojen pituudesta.

Tärkein käytännön johtopäätös on se, etteivät LUGELA:n ominaisuudet perustu pelkästään kalsiumkloridin määrään. Luonnonvedellä on oma koostumuksensa, oma farmakodynamiikkansa ja tieteellisesti todistetut erot keinotekoisesta liuoksesta.

Yhteenveto